Siihen on vaikeaa vastata muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin kyllä hyvin kertoa:)
Pelkästään jo se, ettö sitä on vaan syntynyt keräilijäksi auttaa paljon. Pienenä keräsin postimerkkejä ja sen harrastuksen aiheutti isäni. Siihen aikaan huoltoasemalta tankatessa sai postimerkkejä! Se tais olla jotain 70-luvun alkupuolta... No, isäni osti minulle postimerkkikansion ja se on minulla vieläkin. Vaikeata se aluksi oli, kun oli opeteltava ne maat, että esim Helvetia ei tarkoittanut Helvettiä...

Postimerkkien keruu kuitenkin jäi, sillä se vie tavattomasti aikaa ja en jaksanut sitä näpräämistä. Liotusta ja prässäämistä yms. Niinpä postikortit olivat minulle oivallinen keruukohde. Eivät lennä ilmavirran myötä lattialle ja ovat helppoja käsitellä. Kuva-alue on isompi ja muutenkin se vaan luontui minulle niin hyvin. Postikortti ilahduttaa aina!

Kulkenut postikortti on tehnyt tehtävänsä. Joku on sen ensin hankkinut, sitten kirjoittanut, liimannut postimerkin ja jollekin lähettänyt. Sillä on ikään kuin oma tarinansa ja se viehättää minua. Harvemmin minä jaksan niitä tekstejä lukea, mutta postileima on arvokas, sillä on mielenkiintoista tietää, milloin kortti on liikkunut. Varsinainen teksti on arvokas, jos kortti on oikein vanha. Silloinhan kortti oli oivallinen viestintuoja.

Nykyajan sähköiset postikortit ja tekstarit syrjäyttävät postikortin. Toivon kuitenkin ettei kokonaan, vaan että kortit kulkisivat meidän iloksemme:)