Minulla on runsaasti korttivaihtareita. Suurinta osaa en ole koskaan fyysisti nähnyt, mutta joitakin olen oppinut tuntemaan oikein hyvin ihan vaan kirjeitse. Näin kävi myös Lean kanssa. Vaihdoimme kortteja tiuhaan ja siinä samalla ajatuksiakin. Monet asiat puimme kirjeiden välityksellä. Tiesin hänen sairastavan, mutta hän oli aina niin urhea kirjeissään, etten osanut(halunut) ajatellakaan asian todellista tilaa. Kunnes postin tulo lakkasi. Silloinkin ajattelin, että hänellä vaan on väsyneempi jakso menossa ja kyllä kohta taas postia tulee. Ei tullut!

Laitoin postia eräälle toiselle korttivaihtajalleni, jonka tiesin tuntevan Lean ja sain tietää, että Lea ei enää vaihtele kortteja eikä mitään muutakaan. Hän menehtyi keväällä. Raskain mielin otin tiedon vastaan ja sitä olen nyt koittanut ymmärtää.

Kiitos Lea, että sain kulkea kanssasi kappaleen matkaa. Jään kaipaamaan sinua....